Pimeyden huopa

Miltei taannuin asteelle, jossa karvat kasvavat käsiini ja puhun pääosin vokaaleilla, konsonanttien ollessa pelkkää korahtelua. Miten kaamos voikaan ottaa niin taas valtaansa, ravistaen takaapäin. Ensilumi näin myöhään oli kuin mustan obeliskin apinatarhaan tuoma muutos ja minä alkumies, otin sen sentään kengät jaloissa vastaan.

Mitä muuta voikaan toivoa, ellei suorastaan päätä, että aktivoituu. Ottaa uuden ajast ajan vastaan, hetki hetkeltä virkeämpänä.